Siirry pääsisältöön

Maailman paras pomo?

”Miten meillä olikaan tapana tehdä tämä?” kysäisi työpaikassa kauan työskennellyt työntekijä
minulta, ensimmäisen esimiespestini toisena työpäivänä. Siinä vaiheessa työntekijä kaiketi uskoi,
että johtajassa asuu ylimaallinen viisaus. Toki hän huomasi varsin nopeasti, ettei näin ollut.

Meinasinpa kompastua tähän harhaluuloon itsekin.

Esimieheen kohdistuu paljon odotuksia ja toiveita, mutta usein myös ennakkoluuloja ja asenteita.
Epäreilujakin. Uraansa aloitteleva esimies saattaa odotusten ja tunteellisten vetoomusten
ristipaineessa ajautua hakemaan työyhteisöltään (tai sen kovaäänisimmiltä jäseniltä) hyväksyntää,
yrittämällä epätoivoisesti olla ”hyvä pomo”, joka täyttää kaikkien odotukset ja toiveet.
Seurauksena on tyytymättömyyttä, epätietoisuutta, eripuraa ja poukkoilevaa päätöksentekoa.
Lopulta kukaan ei enää tiedä, mitä tapahtuu. Eivät asiakkaatkaan.

Tuttu juttu itsellenikin. Varsin nopeasti huomasin piehtaroivani riittämättömyyden tunteissa.
Johtajana minun ”olisi pitänyt tietää” vastaukset ja ”osata ratkaista” yhteisön ongelmat. Mieluiten
tehdä myös työt muiden puolesta ja luonnollisesti osata lukea vielä ajatuksetkin.

Kaikki lähtee itsestä

Jokainen ihminen haluaa olla työssään arvostettu. Erityisen tärkeää on kuitenkin osata arvostaa
itseään.

Itsen arvostaminen edellyttää itsetuntemusta. Erityisen tärkeää tämä on johtajalle: mitkä ovat ne
peruselementit ja periaatteet, joita itsessäni arvostan ja joille johtamistyöni pohjaan. Ne, joita
toivoisin muidenkin minussa ja toiminnassani näkevän ja arvostavan. Mikä on käsitykseni työstä ja
millainen on suhteeni valtaan?

Kyse on itsen kanssa käytävästä sisäisestä arvokeskustelusta.

Kun onnistuin hahmottamaan, millaisiin käsityksiin ja uskomuksiin toimintani pohjautuu,
johtamistyöstä tuli helpompaa. Se vahvisti käsitystä itsestäni niin ihmisenä kuin johtajana ja
rohkaisi rehellisyyteen: tietämättömyys tai kokemattomuus eivät ole huonoutta ja toisaalta
rohkeus, avoimuus ja hyväntahtoisuus ovat kaikkein tavoiteltavinta osaamista.

Määritelmiä ja käsityksiä hyvästä johtamisesta on varmaan yhtä paljon kuin on johdettavia.
Lyhimmillään reitti hyväksi esimieheksi löytyy omien korvien välistä, sillä kun tunnet itsesi ja
tapasi – myös vahvuutesi ja kehittymistarpeesi – opit tuntemaan ja kohtamaan muutkin. Se on
ihmisten johtamisessa tärkeintä. Ja kuten yleensäkin, harjoittelu tekee mestarin.

Marja Kaijala

Marja lähtee usein liikkeelle työyhteisöjen konfliktiherkkyyden ja yhteistyöongelmien ihmettelystä. Hänen työ pohjautuu kehittävään työntutkimukseen sekä ajatukseen oppivasta organisaatiosta ja arjen tuotekehityksestä.

Tyypillisiä valmennuksia tai workshoppeja ovat:
– Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku
– Ketuttaako? Leviääkö työyhteisössäsi negatiivinen tunne kuin norovirus?
– Luotanko vai enkö luota?

×
Back To Top